Muutoksen tuulia

Pitkästä aikaa on hetki pysähtyä kirjoittelemaan kuulumisia täältä etelän suunnilta. Viimeisimmästä kirjoituksesta on vierähtänyt liia pitkään. Onneksi Niina jaksaa usein kirjoitella blogiin.

Viimevuoden loppu ja tämä vuosi on ollutkin suuria muutoksia täynnä. Kuten esillä on ollutkin, jouduimme luopumaan rakkaasta Iisastamme yllättäen. Viime vuosi oli muutoinkin henkilökohtaisessa elämässämme melkoista myllerrystä useiden harmillisten tapahtumien vuoksi ja lopussa vielä Iisan menehtyminen. Kennelliiton jalostustietojärjestelmässä on ollut nähtävillä, että Iisa jouduttiin lopettamaan synnynnäisen munuaistenkehityshäiriön vuoksi. Minkäänlaisia merkkejä ei ollut nähtävissä ennen 6-7 kuukauden ikää, joten kaikki tapahtui aivan yllättäen. Shokista ja suruprosessista selviäminen vei aikaa ja monenlaisten tunteiden kohtaaminen ja läpikäyminen otti voimille. Vieläkin tuntuu siltä, että tapahtuneesta ei koskaan taida ns. toipua, mutta ikävän ja surun kanssa on vain opittava elämään. Saimme kuitenkin olla Iisan kanssa 7 kuukautta ja se yhteinen matka jää ikuisesti mieleen. Iisa sai elää täyttä elämää ja ehdimme kokea monia asioita, vaikka monta asiaa jäi myös kokematta. Hienoja muistoja Iisasta jäi meille kaikille. Iisaa jäämme kaipaamaan kaikkien läheistemme kanssa.

Viime vuosi oli kyllä tosissaan kaikkinensa huono vuosi. Välillä jo melkeinpä odotimme, että mitä kamalaa tulee seuraavaksi ja toisaalta toivoimme, että asioiden täytyy alkaa kääntyä jossain vaiheessa parhain päin. Mielessä oli, että nyt olemme käyneet jo niin pohjan kautta, että suunta ei voi olla enää kuin ylöspäin. Iisan menehtymisen jälkeen selvittelin paljon, että voimmeko enää Selmaa jalostaa. Iisalle tehtiin tietenkin ruumiinavaus, jotta saimme varmistuksen, mistä oli kyse. Olin yhteydessä kahden eri patologin kanssa, Iisaa hoitaneeseen eläinlääkäriin ja myös omaan eläinlääkäriimme sekä Kennelliiton jalostustoimikuntaan. Asiaa pohdittiin myös muiden kokeneiden kasvattajien kanssa. Useaan otteeseen kyseenalaistimme oman toimintamme ja tietenkin sen, että olisimmeko voineet tehdä jotain toisin. Lopputulema oli kuitenkin se, että emme olisi voineet mitään ja Iisa oli mitä todennäköisemmin yksittäinen tapaus. Sen vuoksi Iisan emää, eli Selmaa, ei otettu jalostuksesta pois. Ennen astutusta tutkitutimme Selman ja eläinlääkäri totesi Selman olevan terve kuin pukki. Alku vuodesta jäimme odottelemaan Selman juoksuja ja tällä kertaa varmuuden varalta vaihdoimme urosta. Edellinen pari ei vain sopinut yhteen, vaikka tarkoin koirien yhdistämistä aina mietitäänkin. Tässä sitä törmää siihen, että luonto ne asiat viime kädessä päättää, ei ihminen.

Keväällä Selman juoksut alkoivat ja suuntasimme pohjoiseen. Selma sai viettää ”lemmenloman” Oulun päässä ja Selma astutettiin Jetrolla. Melkoinen lemmenpari heistä taisi tullakin. Kesän alussa saimme neljä pientä chowi pentua. Jetrolle ja Selmalle syntyi kaksi pitkäkarvaista poikaa, musta ja punainen, sekä kaksi pitkäkarvaista mustaa tyttöä. Pennut olivat alusta saakka todella reippaita ja vahvoja eikä tällä kertaa onneksi tullut vastaan minkäänlaisia ongelmia. Pojat, Hugo ja Brutus, lähtivät maailmalle, ja tytöt jäivät meille itselle kotiin. Kaksi neitiä, Elsi ja Lempi, ovat meillä joukon jatkeena :) Vilinää siis riittää. Onneksi pojat jäivät melko lähelle meitä, Espooseen ja Lappeenrantaan, joten pääsemme poikia välillä näkemään. Pojat löysivät aivan ihanat ja huolehtivaiset kodit, joten vaikka luopuminen oli tuskaisaa (varsinkin minunlaiselle herkistelijälle), niin saimme antaa pojat hyvillä mielin uusiin koteihin.

Keväällä myös löysimme vihdoin ja viimein sopivan omakotitalon ja teimme talokaupat. Pentuhuiskeen keskellä muutimme kesällä Pornaisiin. Oman asunnon etsintäprojekti oli ollut meillä jo tovin aikaa, mutta sopivaa ei vain löytynyt. Onneksi tällä kertaa kävi tuuri ja löysimme maaseudun rauhasta ihanan omakotitalon, jossa on iso tontti. Nyt olemme jonkin aikaa Pornaisissa asustaneet ja pikkuhiljaa asettuneet aloilleen. Viimeisimmät viikot ovat kuluneet tavaroiden paikalleen laittamisessa sekä koira-aidan pystyttämisessä. On niin ihana nähdä, kuinka koiramme ovat hyvillään, kun on tilaa ja vapautta temmeltää. Ja onhan arkikin isomman porukan kanssa helpompaa, kun on reilusti tilaa :)

Jarno on myös pyörähtänyt Armaksen kanssa kehässä useampaan otteeseen tälle vuodelle ja hurjan hienosti pojilla on yhteistyö sujunut! Armaksellekin on jo tullut mukavasti ikää ja herra alkaa oikein miehistyä :) Me tytöt olemme olleet näyttelytauolla ja olen viimeajat hääräillytkin vain taustajoukoissa. Josko kohta takaisin kehään..

Tässä vielä kuvia D-pennuista:

Leijonaharjan Dearest Hugo Albert "Hugo"

Leijonaharjan Dearest Isac Alvar "Brutus"

Leijonaharjan Dearest Elsie Ingrid "Elsi" 

 Leijonaharjan Dearest Adel Isadora "Lempi"

Nyt sitten Leijonaharjoissa jäämmekin jännityksellä odottelemaan Oulusta vauva-uutisia..

- Piretta