Lucialla odotusta

Kävimme tässä taannoin ultrassa ja odottavalla kannalla olemme täällä Leijonaharjoissa :) Tuleva emä on voinut hyvin ja pikkuhiljaa pahoinvointi alkaa helpottamaan-liekkö sitten tyttövoittoinen pentue tulossa..jos merkit pitää paikkansa. Hirvittävä huoli on tietysti siitä, että jotain vastoinkäymistä tapahtuu mutta onneksemme Lucia on erittäin hyvässä kunnossa ja reipas tyttö. Lisäksi koko lauma on selvästi tulevan emon tukena, varsinkin Emma mummo, jonka tassua Lucia niin hartaasti hoiti eilen-aivan kuin Emma olisi opettanut, että näin hoidat sitten vauvoja :)

Kelit on muuttuneet syksyisemmiksi ja aamulla on kylmää. Tänä aamuna starttasin lenkille ensimmäisenä Helinän ja Lucian kanssa-heti alkumetreillä huomasin, että liian vähän vaatetta itsellä ja mukavasti alkoi sataa vettä, kuten saavista. Kengät olivat litimärät, takki, rillit...Noh jatkoimme matkaa sinnikkäästi, kunnes tämä ihana ilmiö-koirantaluttaja tulee edessänpäin vastaa ja pysähtyy koiran kanssa. Noh, meillä koirat yleensä ajattelevat, että jotain on tulijalla mielessä, kun tuollalailla jäädään pysähdyksiin. Helinä alkoi jarruttelemaan ja tarkkailemaan tilannetta, Lucia ei välittänyt. Päättäväisesti kiskoin Helinän ohi-pysähtynyt koira-tottakai-aloitti haukkumisen. Jatkoimme matkaa ja kiersimme vakiolenkkiämme-kunnes kohta-taas sama koira ja omistaja vastassa. Ja pysähtyivät päättäväisesti pyörätien varteen. Tässä vaiheessa Lucialla alkoi mielenkiinto herätä, aloitti haukkumisen, Helinä löi totaalisesti jarrut pohjaan ja itsellä oli vaan mielessä, että äkkiä kotiin-luonto kutsuu minuakin ja töihinkin on kerettävä-vielä muutama lenkitettäväkin. Noh, tilanne ei edennyt yhtään, Helinä pisti maata. Sitten mulla alkoi keittämään ja huudahdin lenkkeilijälle, että "mikä juttu tuo oikein on, että jäädään pyörätien varteen ja ei voida ohittaa, että kun omat koirat ihmeissään. " Tätähän tapahtuu päivittäin lenkillä-että minä kiskon koiria näitten kyylääjäkoirien ohi-yleensä raivokkasti haukkuvien. Koiranomistaja vastaa minulle, että hän kouluttaa koiraa ja kyse on koiran alistamisesta. Kysyn perään, että mistä tämmöinen oppi oikein on. Noh, omistaja vastaa, että on lukenut koirakirjoista. Voi ei, koska olin hieman kärttyinen ja kiireinen ja ehkä stressaantunutkin-aloitin mahdottoman vuodatuksen, että eihän opi koskaan ohittamaan toisia koiria, jos tuollalailla istutetaan ja omasta mielstäni-(ehkä turhan äkäisesti huudahdin)-menkää te nyt ohi että tässä päästään johonkin suuntaan.. Helinä edelleen junttautui ja vielä peräänkin katsoi ulkoilluttajaa pitkään. Mielessäni tupisin kotimatkalla ja mietin sitä, miten jollakin on aikaa jotain psykologistahöttöä opettaa aamulenkillä-itsellä päämääränä se ruskea lämmin möhkäle koirilta. Sitten alkoi harmittaa. Minkälainen remmirähisijä minustakin on tullut. Mietin päivälläkin tilannetta ja, että olikohan tuo nyt ihan oikein minulta ärähtää. Ja vielä omistajalle-jonka koira hyvin nuori. Sen verran hävetti, että päätin illalla suorittaa lenkit ihan toisaalle (että emme kohtaa)ja kun Jetroa ulkoilutin-menimme lähimetsään ja kappas vaan-sama koiranulkoilluttaja siellä oli saman koiran kanssa :) Noh, minähän tervehdin heti ja aloitin hyvin ystävällisesti juttelun ja tovi siinä poristiin ja hyvä mieli jäi. Omistaja sanoi, että heidän pitää ohituksia kyllä alkaa harjoittelemaan kunnolla..olin siinä ihan juu juu. Meillähän  osa ohittaa hyvin lenkillä koirat-Leila vastaantulijoitten  kohdalla päästää pientä nyyhkytystä-aivan kuin ilmoittaisi, että miksi me ei saada edes haistella. Emmahöppänä pelkää tuulipukukansaa, vauhtia lisää-mitä värikkäämpi-sen pelottavampi, Jetro nousee takajaloilleen mutta ei hauku, Helinä istuu, Lucia haukkuu ja kiskoo, Lordi YLEENSÄ ei välitä mitään-Lilo pistää maaten. Että hyvin menee-kaksi  seitsemästä ohittaa hyvin. Ehkä voisi kokeilla tuota istuttamista ;)

Mutta nyt nukkumaan, aamulla lenkitellään taas koiria ja ehkä kiskotaan hieman.

Niina